Enpä ole kummempia kehuja koskaan kuullut Garuda Indonesiasta, vaikka yhtiö oli mielestäni parempi kuin AirAsia. Puolentoistatunnin lennolla kaikki saivat eväslaatikon (meillä se oli oli juotavaa, pähkinöitä, karkkeja ja joku lihapiirakan tapainen) ja oli mahdollisuus katsella elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelailla mitä erilaisempia pelejä. Lento sujui sukkelaan eväitä syöden ja pokeria pelaten. :D
Yogyakartaan saavuttaessa huomasi tulleensa monessakin mielessä erilaiseen Indonesiaan. Aikavyöhyke vaihtui (nyt ollaan vain 4h Suomen ajasta edellä), ilmasto on kuumempi ja kuiva sekä Balin hindulaisuus vaihtui islamiin.
Saatiin lentokentältä hyvällä diilillä (75 000IDR) taksi hotellillemme D'Senopatiin, joka sijaitsi keskustaa lähellä. Yogyakartasta muodostui vaikutelma kiireisestä, isosta, vaatimattoman elintason kaupungista.
Hotellihuone oli kelvollinen. Jaksettiin vielä alkuillasta lähteä hieman lähistölle kiertelemään. Lähdettiin kohti keskustaa ja sen kuuluisaa Jalan Malioboro-katua. Kävi heti ilmi että liikenne oli ihan hullua - henkensä edestä sait juosta teiden yli ja toivoa ettet jää alle. Jalankulkijaa ei olla ajateltu liikennevalojen tai muunkaan suhteen. Ihmisiä oli liikkeellä tuhansia ellei kymmeniä tuhansia. Meitä katseltiin tarkkaan, ihmiset kääntyivät katsomaan kun olimme kulkeneet ohi ja rohkeimmat tulivat juttelemaan ja kyselemään mistä olemme. Jäi erityisesti mieleen eräs kohtaaminen vanhemman miehen kanssa joka pysäytti minut huudolla "Oh, you look so happy!" (vaikka omasta mielestäni näytin lähinnä kauhistuneelta väenpaljoudesta :D) ja mies kätteli meitä sitten, kyseli meistä ja matkasuunnitelmistamme ja kertoi Jogjasta.
Selvisi, että muslimeilla on nyt loma-aika ja siksi väkeä on niin sankoin joukoin liikkeellä.
Tänään päivä alkoi pettymyksellä, hotellin aamupalabuffet oli aika kelvoton esitys. Aamupalasali oli täynnä lomaa viettäviä muslimiperheitä ja 2/3 ruoista oli loppu. Lopulta aamupalani oli 1 siivu paahtoleipää marmeladilla ja kahvia.
Koska olimme varanneet D'Senopatista vain 1 yön yöpymisen pakkasimme kapsäkit ja lähdimme kantamukset selässä tallustelemaan porottavaan aurinkoon kohti seuraavaa majapaikkaa alle 2km päähän. Seuraavat 2yötä vietämme Cordela hotellissa.
Jätimme rinkan ja repun hotellin aulaan säilöön koska sisäänkirjausaikaan oli vielä pari tuntia. Lähdimme sitten kohti lähintä bussipysäkkiä aikeena lähteä shoppailukierrokselle kaupungin ostoskeskuksiin. Bussipysäkki oli metallinen koroke jonka päälle tuli nousta muutama rappu. Siinä korokkeella kadun reunassa seisottiin ja huidottiin seuraavaksi tulevaa bussia pysähtymään. Bussi pysähtyi, ovi aukesi ja nyt tulikin loikata korokeelta 2m päässä olevan bussin ovesta sisään.
Liput oli 3.500IDR per henkilö eli liki ilmaiset. Matka kesti ja oli hyvin ruuhkainen mutta päästiin perille Hartono Mall-nimiseen Jogjan suurimpaan kauppakeskukseen. Siellä me sitten katseltiin ja kiereltiin liikkeitä (joista ainoa länsimaiselle tuttu oli H&M) ja paikalliset ostoksillaolijat taisivat katsella enemmän meitä kuin liikkeiden näyteikkunoita.
Välillä poikettiim ostoskeskuksen ruokatorille
Napattiin yhdestä kojusta Japanilaiset Ramen (eli nuudeli) annokset. Nainen kysyi kuinka mausteiset annokset saa tehdä asteikolla 1-5, tuumeimme että maksimissaan 2. Ruoka oli niin tulista että pystyin syömään 1/3 annoksesta ennenkuin kurkkua ja huulia ja ruokatorvea alkoi kirvellä siihen malliin että pullollinen vettä mennä heilahti ja ääni lähti, ja siihen jäi syöminen mun osalta. Tuomaksen kanssa äänet käheinä pohdittiin kuinka tulista sitten ne 3-5 asteikon annokset olisivat olleet. :D Ei siinä, hyvännäköinen annos ja muuten olisi ollut varmaan tosi hyvää.
Taksilla suhautettiin 2€ ilmaiseltalta tuntuvaan hintaan kaupungin toiseen isoon kauppakeskukseen joka oli monen kilometrin päässä. Siellä käytiin kauppoja läpi, käytiin paikallisessa supermarketissa ja syömässä. Otettiin taksi perseen alle ja ruuhkaisen ajon jälkeen kuski päätti vedättää meitä ja pokkana sanoi että 200 000rupiaa kiitos vaan. Siihen naurettiin että etkös pyydä nyt hiukkan liikaa jolloin kuski virkkoi tylysti että olihan tässä matkaa antakaas se raha nyt tähän. Koska emme voineet tilanteessa muutakaan tai poistua autosta maksamatta, pulitimme rahan kuskille ja nousimme kiittämättä kyydistä!
Reissuja jo sen verran takana että aika peruskauraa nämä taksisuharikusettajat mutta nyt emme olleet älynneet tarkistaa että kuski olisi varmasti laittanut mittarin päälle - tämä oli ovelasti vaivihkaa peittänyt lakillaan mittarin ajon aikana ja saanut jotenkin peukaloitua mittarin pois päältä. Periaatteesta otti aivoon tuollainen kusetus - vaikkei kyseessä nyt niin isot rahat olleetkaan (kuski kusetti varmaan noin 6-8e edestä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti