Apinoita ja markkinoita

Eilen lähdettiin aamulla kohti Apinametsää. Paikka oli jo itsessään upea, tuli mieleen ihan Indiana Jones-henkinen viidakkotemppialue apinoineen. Apinoiden touhuja oli hauska katsella ja ne olivat melko piittaamattomia ihmisistä. Mitä nyt yksi innokas apina hyppäsi erään tytön pään päälle ja jäi roikkumaan tämän pitkiin hiuksiin kuin liaaniin. Eräs apina varasti yhdeltä mieheltä vesipullon ja juoksi se mukanaan turvallisen matkan päähän tarkastelemaan ryöstösaalistaan. Ennen Apinametsään astumista ohjeistuskylteissä hyvin teroitettiin, ettei mukanaan saa kantaa ruokaa tai mitään muovista kuten vesipulloja.

Viihdyttiin metsässä hyvän aikaa ja sitten suunnattiin Ubudin keskustaan ottamaan selvää, minkälainen paikka oikeastaan onkaan. Liikenne pääkadulla oli vilkasta, kävely tienvierustaa oli välillä aikamoista pujottelua. Vieri vieressä oli aivan kaikenlaisia pikku kauppoja ja ravintoloita, temppeleitä, hoitoloita ja majapaikkoja.

Jossain vaiheessa poikettiin kahvilaan ottamaan ladilliset kylmää mustaa kahvia jäillä. Sekaan pieni loraus maitoa.

Päädyttiim Ubud Market-alueelle. Vieri vieressä satoja pieniä kojuja ikäänkuin teltan sisässä, joissa myytiin kaikenlaista kuten avaimenperiä, lasinalusia, saippuaa, kankaita, vaatteita, käsityönä tehtyjä patsaita, kenkiä, laukkuja, hedelmiä, juomalaseja ja niin edelleen. Myyjät olivat melko tyrkyttäviä ja huutelivat alati iskulauseitaan kuten "Very cheap price" ja jos sekunninkaan ajan vilkaisit jotakin kojua sait heti kuulla tarvitsevasi juuri hänen myymäänsä erikoislaatuista huivia/sormusta/lasinalusta ja tänään on onnenpäiväsi sillä juuri sinä voit nyt ostaa sen halpaan hintaan.
Markkina-alueella kiertelyä ei helpottanut, että ahtaita välejä kiertelivät sadat muutkin ihmiset pienissä väliköissä pujotellen. Myyjien hyökkäävyys ja tyrkyttäminenkin olivat ensin todella ahdistavaa, mutta kun itsestä hienoa tavaraa alkoi löytyä ja pääsi kaupankäynnin makuun niin hommasta alkoi jo jopa pitää- jos niin voi sanoa. Hinnoista sai, ja piti, tinkiä huimasti ja se oli lopulta hauskaa puuhaa vääntää myyjien kanssa hinnoista. Esim sormus josta ensin myyjä pyysi pokkana 12-13e oli lopulta tinkaamiseni jälkeen 1€ ja kaupat tuli.
Teimme monet hyvät kaupat; sormus, paita, housut, magneetti, hieno koriste-esine, tuliaisia...
Pääosin se oli hyväntuulista, niin myyjien kuin ostajien taholta.

Myyjä: Hinta on 250.000 rupiaa (13-14€)
Minä: *Naurua* Ei ei ei... ehkä 10 000 (reilusti alle 1€) rupiaa?
Myyjä: 10 000? Ei ei ei.
Minä: Hyvä on, 15 000 rupiaa (edelleen alle 1€)
Myyjä: Ei, 100 000 niin myyn sinulle
Minä: 20 000 rupiaa, viimeinen tarjous
Myyjä: Ei, enemmän enemmän. 80 000 rupiaa!
Minä: 20 000
Myyjä: Ei ei
Tällöin hymyilin, pudistin päätäni ja käännyin lähteäksen. Liki poikkeuksetta myyjä huusi perään että hyvä on tehdään kaupat tarjoamallasi hinnalla tule takaisin ja näin kaupat tehtiin. :D

Kaupustelun jälkeen poikettiin syömään paikalliseen vaatimattomaan warungiin, jota pitivät englantia osaamattomat vanha mummu ja pappa, päätin kokeilla kasvissyöntiä ja valitsin paikallisen annoksen nimeltä Gado Gado (Indonesialaista salaattia) joka oli todella hyvää ja täyttävää!

Tänään käytiin perhospuistossa perhosia katsomassa ja ollaan jännitelty Mount Agung-tuöivuoren purkausta. Näihin palaan huomenna! Hyvää yötä!