Viikonloppu Jogjassa

Eilen aamulla ostettiin/tilattiin vuokra-auto ja kuski käyttöömme aikeena lähteä retkelle Borobudurin maailman suurimmalle budhhatemppelille. Hotellin virkailija ilmoitti, että kuski tulee klo 10.00 hotellin edestä nappaamaan meidät kyytiin. Odoteltiin hotellin edessä hyvissä ajoin valmiina lähtöön tietoisina, että täälläpäin maailmaa ei pelata minuuteilla. Kuskia ei näkynyt eikä kuulunut. Kun kello oli puoli 11 hotellin työntekijä tuli ilmoittamaan, että kuski jonka oli määrä tulla hakemaan meitä on peruuttanut sovitun diilin juuri äsken, ja he koittavat hankkia toisen kuskin autoineen. Hieman puutuneina istuskeltiin hotellin aulassa kunnes virkailija tuli pahoittelemaan, että toinen kuski on saatu tilattua mutta joutuisimme odottamaan vielä tunnin verran. Olimme hieman harmissamme, sillä vaikka Borobuduriin oli hotellilta hieman alle 50km matka, ruuhkissa ajomatkaan voisi helposti hurahtaa jopa 2h. Ei auttanut kuin odotella.

Harmistus kuitenkin kaikkosi, kun kuski saapui meitä hakemaan. Hän oli mukava "pikkumies" nimeltä Herry ja huumorintajuinen kaveri. Kaikenlaista juteltiin ja vitsailtiin, ja hän antoi vinkkejä loppureissun varalle. Vitsikkäästi Herry totesi, että voidaankin lähteä ryyppäämään kun on temppelireissu tehty. :D

Temppelillä oli "muutama" muukin ihminen - kuten Herry oli varoitellut paikalla oli tuhatmäärin paikallisia ja joitakin muista Aasian ja Lähi-idän maista tulleita turisteja. Länsimaalaisia ei juuri näkynyt. Temppeli oli kuitenkin upea. Paikallisille ihmisille tunnuimme olevan melkein yhtä mielenkiintoinen ilmestys kuin itse Borobudur, monet tulivat pyytämään kanssaan yhteiskuviin ja siellä sitä poseerattiin. Aluksi se olikin ihan hauskaa, mutta lopulta alkoi tuntua hieman ahdistavalta, kun halusi itse tutustua temppeliin ja lopulta joistain kuvauksista kohteliaasti kieltäydyimmekin. Vitsailin Tuomakselle että pitäisi perustaa varmaan bisnes "kuvauta itsesi Suomalaisen kanssa". Sitten vaan very cheap price huutelemaan. Ostakkee ostakkee.

Jos haluatte lukea Borobudurin mielenkiintoisesta historiasta, suosittelen tutustumaan lyhyeen suomenkieliseen esittelyyn TÄÄLTÄ.

Paluumatka temppeliltä Jogjan keskustaan oli pidempi kiitos isojen ruuhkien. Meikäläinen otti nokoset auton takapenkillä kun Tuomas piti Herrylle etupenkillä seuraa. :D

Temppelireissun jälkeen päätettiin lähteä juhlistamaan mun synttäreitä johonkin kivaan ravintolaan. Ravintolaksi valikoitui Roaster and Bear. Ravintolaan päästäksemme piti jälleen antautua keskustan pääkadun tungokselle ja läpi sen halki kävelemiselle, johon menee aina vähintään tunti siinä väkipaljoudessa. Nyt matkaan kului yllättävän kauan sillä tämän tästä meitä pysäyteltiin, milloin valokuviin ja milloin muuten vain jutustelemaan.  Useimmat meitä pysäyttäneet olivat keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä ja monet ammatiltaan opettajia. Eräs kertoi olleensa opettajana aikoinaan Helsingin yliopistossa! Vielä ravintolan edustallekin päästyä poikaporukka tahtoi kuviin Tuomaksen kanssa, kukin vuorollaan ja sitten vielä ryhmäkuva!

Roaster and Bear oli yllättävän moderni ravintola suuren kalliin näköisen hotellin yhteydessä, sen toisessa kerroksessa. Oudolla tavalla ravintola ja sen asiakkaat eivät sopineet siihen alhaalla olevaan vaatimattomampaan Jogjaan ja alhaalla kadulla oleviin ihmisiin.
Ravintolassa oli paljon väkeä syömässä. Menu oli kymmeniä sivuja pitkä, kaikkea löytyi jokaiseen makuun. Tilasin mansikkasmoothien, colan ja pääruoaksi pasta-annoksen. Tuomas tilasi mansikkapirtelön, colan ja bbq pizzan. Kaikki ruoat olivat uskomattoman maukkaita. Todella herkullisia. Siirryimme myös hiljaisempaan alakertaan nauttimaan jälkiruoaksi kuumat lattet ja red velvet-kakkuannokset. Siinä sitten mahat pystyssä käveltiin hotellille tuhansien muiden joukkoon sulautuen. Ainakin melkein sulautuen. :D Kyllä kelpasi vanhentua.