Gili Airin viimeiset päivät

Aika Gili Airilla alkaa tulla täyteen. Taskussa on veneliput tälle päivälle Balin Padangbaihin, josta jatkamme kyydillä Ubudiin. Toivon kovasti, että paikka on niin upea kuin puhutaan!

Nyt hörppään aamukahvit ja sitten vielä viimeisen kerran uima--altaalle uimaan.

Oheen satunnaisia kuvia parin päivän ajalta:

Lomailua

Pari päivää mennyt auringonoton, uimisen, syömisen ja lukemisen merkeissä. Illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla varhain, viimeistään 7 ylös.

Kyllä on tuntenut olonsa pieneksi possuksi, kun vaan makaa aurinkotuolissa päivät ja syö herkkuruokia, aamulla buffetissa ja illemmalla saaren toinen toistaan paremmissa ravintoloissa. :D

Eilen ajateltiin tehdä muutakin kuin maata koko päivä uima-altaalla joten lähdettiin kävelemään saaren toiselle puolelle aikeena mennä snorklailemaan, haaveissa nähdä kilpikonna.
Kyseinen ranta oli ihan hemmetin huono minkäänlakseen toimintaa, suurien terävien kivenmöhkäleiden ja korrallien peitossa koko rantavesi. Siitä huolimatta edettiin merta pitkin. Tuli nähtyä kaikenlaisia pieniä otuksia, kuten käärmetähti, erilaisia värikkäitä pikkukaloja, erikoisia rapuja, suuria matoja joilla oli isot leuat ja merisiilejä.
Tuttuvuuttakin tekivät ja yksi piikkipallo pisti Tuomasta jalan sivuun niin että piikit upposivat jalan sisään.
Eräs paikallinen koitti auttaa hakkaamalla jalkaa toisesta sivusta korallilla ja hieromalla pistokohtiin limeä. Toivotaan, ettei jalka tulehdu, täälläkun juuri lääkäriä ei ole saatavilla.

Täällä kelpaa kyllä lomailla. Olla jouten. Hyvät yöunetkin ovat taattu suuressa pehmeässä sängyssä puhtaissa lakanoissa. <3

Gili Air

Tänään kyyti saapui hakemaan meitä hotellilta ja heitti Dream beachin satamaan. Tunnin verran odoteltiin pientä paattia johon about 50 muun länsimaalaisen kanssa ahtauduttiin, plus kaikkien matkalaukut ja rinkat. Osa joutui istumaan paatissa takapuoli puolittain meren päällä. :D Paatissa ei ollut mitään reunoja tai kaiteita, joten hiukan hurjalta näytti. Noh, jos tämä näytti hurjalta niin entäs sitten kohta....

Jonkinverran merellä ajeltua saavuimme isomman paatin kylkeen, josta nuoret pojat/miehet huutelivat, että kassit kantoon ja hypätkääs veneestä toiseen. Hiukan jännitti loikata aalloilla hytkyvältä kiikkerältä paatilta toiseen yhtä paljon aalloilla keinuvaan alukseen.
Isommassa veneessä oli mahdollusuus istua sisätiloissa. Siitä se kyyti alkoi. Speedboat kiisi pian avomerellä aaltojen harjoilla tuhatta ja sataa täysin veneen toisella kyljellä. Vauhti oli hurja. Pelkäsin tulevani merisairaaksi, joku ehättäkin ennen mua ja oksensi syliinsä. Tästä viisastuneena pian yksi työntekijä alkoi jakaa halukkaille muovipusseja. En ottanut sillä jollakin ihmeenkaupalla sain pahoinvoinnin loppumaan ja nukahdin. Välillä heräsin toteamaan, että kyyti oli kauheaa ja luojalle kiitos jos päästään hengissä perille. Samalla hekottelin ajatukselle, miten Suomessa reagoitaisiin moiseen pieneen veneretkeen, jos sielläkin vastaavalla tavalla veneellä mentäisiin.
Venematka kesti kaikkiaan noin 3.5h.

Kun oli aika loikata Gili Airin kohdalla veneestä pitikin taas kauhukseni loikata ensin 200m rannasta olevaan pikkupaattiin ja sillä pääsisi itse saaren laituriin. Aika loikan sai tehdä liukkaalla veneen kannella.

Mutta sitten. Perillä oltiin Gili Airilla. Aika pian huomasin että nyt oltiin saavuttu Paratiisiin. Hiekka valkoista, merivesi kirkasta. Jokapuolella kamalan kaunista. Täällä ei ole lainkaan moottoriajoneuvoja, ihmiset liikkuvat kävellen, polkupyörillä tai hevoskärryillä.

Gili Air sijaitsee vain pienen matkan päässä Lombokista, pienillä Sundasaarilla. Gili saariin kuuluvat myös Gili Trawangan joka tunnetaan turistien bilesaarena ja Gili Meno joka soveltuu häämatkalaisille ja on saarista rauhallisin. Air ei ole mikään turistien kansoittama mellastuspaikka, muttei täysin askeettinenkaan.
Täältä löytyy pieniä vaatimattomia ravintoloita, muutama pikkuruinen kauppa joista voi ostaa juomaa, sipsiä, tupakkaa, aurinkorasvaa ym sekä erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Jokseenkin surkuhupaisaa, että tälle, reilussa tunnissa ympäri kävellylle pikkusaarelke, on hiljan rakennettu aivan valtava hotellikompleksi; Ombak Paradise muiden bambubungalowien sekaan. Ja ehkä vielä surkuhupaisampaa on se, että päätimme majoittua sinne!
Käytössämme on täten 90m upea uima-allas, jollaista en ole nähnyt koskaan missään.

Tänään perille päästyämme käytiin ensin syömässä Ruby's Cafessa ja päälle juottiin Lombok coffeeta. Toisin kuin Bali, muu Indonesia on muslimivaltio ja täälläkin monesti päivässä kaikuvat moskeijan rukouskutsut. Niinkuin nytkin. Tuli mieleen ihan vanha kunnon rakas Malesia.

Sitten mentiin loikoilemaan hotellin uima-altaan yhteyteen oleville aurinkotuoleille. Sain jatkettua kirjaa hyvän matkaa eteenpäin.

Alkuillasta otettiin kylmät virkistävät suihkut ja lähdettiin illan pimeyteen etsimään ruokapaikkaa illallistamiseen. Illalliseksi pizzaa reilu annos sekä jälkiruoaksi Tuomaksen kanssa herkuteltiin puoliksi pikarillinen ihanaa Tiramisua. Nam.

Devil's tears ja fine diningia

Niin hurahtanut taas pari päivää. Blogiin kirjoittaminen on jäänyt, sillä netti ei ole toiminut montaa minuuttia kerrallaan. Nytkin on kiire hotkia aamupala sillä meitä ollaan pian tulossa hakemaan satamaan ja edessä rattoisa useamman tunnin venematka.

Sunnuntaina muutettiin uuteen asumukseen, Sari Nusa Inniin, joka sijaitsee hiljaisella sivukadulla. Huone oli rakennuksen toisessa kerroksessa. Siisti ja viihtyisä. Henkilökuntakin on ollut hyvin ystävällistä ja auttanut kaikenlaisissa asioissa tarvittaessa.

Sunnuntaina tehtiin kävellen retki toiselle puolelle Nusa Lembonganin saarta. Matka oli noin 4km mäkistä maastoa ja tuntui iäisyydeltä paahtavassa kuumuudessa ja jyrkässä ylämäessä. Samalla tuli nähtyä paikallista elämänmenoa, paikallisten asumuksia ja pihoja, hautausmaa ja niin edelleen. Menomatkalla poikettiin juomassa pirtelöt. Itse pääkohde oli upea Devil's tears aivan saaren kärjessä.
Paluumatkalle lähdettiin voipuneina ja nälkäisinä. Poikettiinkin pian syömään thaimaalaista ruokaa tarjoilevaan Papa Tarros Bar and Resto nimiseeen paikkaan, jota piti mukavanoloinen nuorimies.
Ruoka oli kyllä pettymys omalla kohdalla, kehuttu ruokapaikka ei lunastanut lupauksiaan. Curryn ystävänä valitsin listalta vihreän curryn. Se oli mautonta vetistä mössöä josta puuttuivat kaikki maut. :(

Illalla käytiin toisessa lähempänä majapaikkaa olevassa warungissa, jossa pääsin paikkailemaan aiempaa pettymystä paikallisen pepperonipizzan ja kylmän Bintang-oluen parissa. Omistaja mies oli hyvin ystävällinen ja kohtelias.

****

Eilinen vietettiin rennommissa merkeissä. Löhöiltiin rannalla aurinkotuoleissa tunti kausia, hörpittiin kylmää limonadia ja minä luin kirjaa ja Tuomas kuunteli musiikkia. Aurinko paistoi täydeltä terältä, turkoosi meri kimmelsi.
Iltapäivällä palattiin hotellille viileään suihkuun.
Myöhemmin käveltiin pitkin saaren pimeneviä katuja ja käytiin yhdellä hiekkarannalla kuvailemassa.

Vahingossa erehdyttiin ravintolasta ja päädyttiin illastamaan oikeaan hienostoravintolaan. Emme oikeastaan vieläkään ymmärrä miten siinä niin kävi - kyltissä kuitenkin luki että olisimme tulleet sen nimiseen paikkaan kuin oli määrä, mutta noustuamme portaat ja käytyämme pöytään ja tarjoilijan alkaessa kaataa vettä pikareihin ja asettelmaan syliimme ruokaliinoja tajusimme, että nyt jokin on pielessä. Viimeistään menuista tajusimme, ettei paikan nimi olekaan se, mikä piti.
Tässä kohtaa, kun tarjoilija vieressä antoi suosituksia ruoista, emme enää kehdanneet lähteä poiskaan. Annokset olivat toinen toistaan kalliimpia ja sen lisäksi laskua tuotaessa päälle tulivat kohtuuttoman suuret verot+palvelumaksut.
 Tuli sitten syötyä hienostoravintolassa merelle katsellen illan pimeydessä kynttilänvalon lepattaessa. :D

****

Kuvat lisään tähän postaukseen ehkä myöhemmin sillä nyt alkaa olla kiire. Matka jatkuu Gili-saarille!

Nusa Lempongan

Aamu valkeni ja samoin suunnitelmamme jatkon kannalta. Varsimme majatalomme kautta speedboat-liput Nusa Lemponganin saarelle. Syötiin aamupala ja pakkailtiin laukut. Kyyti tuli hotellilta hakemaan meitä kymmenen jälkeen. Kyydissä oli jo pari muuta länsimaalaista miestä, toinen oli ainakin saksalainen. Pääsin harjoittamaan akrobaatin kykyjä kun kuulemma minä saan mennä auton perimmäiselle penkille "takakonttiin" istumaan - miehet istuivat takapenkillä ja piti jotenkin ujuttautua takapenkkien yli auton takaosaan miesten istuessa siinä aloillaan. Oli sekin pieni temppu, meinasi usko pettää että pääsisin jollain ilveellä sinne konttiin miesten ja penkkien yli...

Speedboat lastattiin täyteen viimeistä paikkaa myöden. Nuoret noin parikymppiset paikalliset miehet kantoivat kaikki matkustajien matkatavarat päänsä ja harteidensa päällä paattiin, yleensä yhdellä miehellä oli 3-4 isoa "Samsonite"matkalaukkua päänsä päällä päälletysten ja kahlasivat niitä kannatellen edes taas rannan ja veneen väliä. Ennen veneeseen menoa kengät riisuttiin ja kahlattiin meressä pieni matka ja miehet auttoivat matkustajat kädestä kiskaisemalla nousemaan veneen kyytiin.
Kyllä kyyti aika ajoin hirvitti kun paatti kiisi keula pystyssä meren halki niin että välillä oltiin suurten aaltojen harjalla ja välillä pompattiin alas aaltojen kyydistä.
Aika ajoinhan täällä veneonnettomuuksia tapahtuu kun turisteja ahdetaan maksinimäärät veneiden kyytiin...

Puolisenttunnin päästä saavuttiin Nusa Lemponganin rantaan. Taas miehet auttoivat alas veneestä ja kahlattiin rantaan. Rannassa meitä odotteli mies, jonka oli määrä kuskata meidät majapaikkaamme Pondok Baruna Frangipaniin. Eikun lava-auton kyytiin siis!
Samassa kyydissä oli pari muutakim reissaajaa joita tahtomattamme saatiin huvittaa, kun Tuomas vahingossa "tiputti" reppumme alas auton kyydistä kesken ajon. :D

Pondok Baruna Frangipanissa alkoi tuntua tosissaan, että lomalla ollaan. Upea suuri uima-allas aurinkotuoleineen ja siisti, jopa Suomen tasolla hyvin siisti. Kylpyhuone oli yhtä suuri kuin muu huone. Mukava oma terassikin jossa istuskella.
Sisäänkirjautuessa kesti, kun työntekijät eivät olleet saaneet ilmoitusta nettivarauksestamme. Asia kuitenkin järjestyi ja siinä kun henkilökunta selvitti asiaa meille tuotiin raikkaat juuri puristetut appelsiinimehut. Henkilökunta oli mukavaa ja yksi mies innokkaasti jutteli kaikenlaista ja tuli esittelemään huonetta meille.
Paikan omistaja, Paris niminen vanhempi mies, paikan omistaja, tuli myöhemmin henkilökohtaisesti tervehtimään meitä.

Lähdettiin käppäilemään pitkin saarta. Autoja täällä ei ole, mopoja senkin edestä. Sulassa sovussa kapeita katuja talsittiim kun mopot huristelivat ohi ja vastaan.

Nusa Lemponganissa on useita rantoja, käytiin niistä muutamalla. Käytiin tsiigailemassa myös miten paikalliset asuu, vähän eri meininki kuin koto Suomessa! Syömään päädyttiin Warung Bambuun meren läheisyyteen. Meidät otti vastaan vanhempi sekä nuorempi nainen ja pikkutyttö, kaikki kovasti helouta huutelivat. Ravintola oli paikalliseen tyyliin vaatimaton, muovituoleja hiekalla ja pöytiä. Varsinaisia seiniä tai kattoa ei ollut. Ruoat olivat sitäkin maistuvammat, suorastaan herkulliset: ayam curry, ayam satay ja seawood bumbu bali. Eli kana currya, kanavartaita ja mereneläviä (kalaa, rapuja ja mustekalaa) balilaisella kastikkeella. Juomiksi ihanat tuoreet mango- ja banaanimehut. Nam. Perheellä oli myös pari söpöä pikkukoiraa. :)

Vatsat täynnä lenkkeiltiin takaisin mökkiimme, mutta koska aurinko oli vasta alkanut laskea päätimme mennä nauttimaan paisteesta vielä aurinkotuoleille altaan ääreen. Kelpasi kirjaa lueskella!

Sanur, Bali, Indonesia

Perillä ollaan!

Lennot Qatar Airwaysilla sujuivat yllättävän mukavasti ja nopeasti. Koneenvaihto Dohassa sujui sekin vaivatta.

Ensimmäisellä 6h lennolla Helsinki-Doha katselin leffoja ja samalla tuli heräteltyä englanninkielen taitoja kun leffoissa ei ollut tekstitystä. Myös ruoat olivat hyviä.
10h lentopätkällä Doha-Denpasar yritin jotenkin saasa nukuttua maaten oudossa kippurassa 2 eri penkillä sillä onnekseni ei tullut vieruskaveria toiselle puolelle. :D Kuuntelin myös koneen viihdejärjestelmään valmiiksi ladattuja biisejä/levyjä, esim Robbie Williamsin uusimman levyn.

Määränpäähän saavuttiin myöhään torstai-iltana. Laukkua saatiin melkein tunnin odotella hihnalle ja sitten rahanvaihtoon. Meistäkin tuli viimein miljonäärejä ( 1€ = 16 261, 40 IDR)! :D

Sitten alkoikin taksikuskien hyökkäys kun sankoin joukoin olivat kimpussa. Onneksi olinme kaukaa viisaita, emmekä säästäneet väärässä paikassa, vaan olimme etukäteen olleet yhteydessä majapaikkaan ja sopineet että yöpymispaikastamme työntekijä tulee meitä vastaan lentokentälle. Siellä meitä lippispäinen reipas nuorimies odottelikin kyltin kanssa, jossa Tuomaksen nimi. Huh. Eikun autoon vaan. Siinä automatkalla läpi halki Kutan kohti Sanuria vaihdettiin muutama sana.

Perille päästyä kävi ilmi, että yöpymispaikkamme Jukung Guest House ei ollut mikään loistelias residenssi, mutta kelvollinen pariksi yöksi. Jättimäinen torakka toivotti meidät tervetulleeksi ja vipelteli pitkin huoneen lattioita niin että kiljuin, enkä ilosta!

Tänään aamulla herättiin varhain. Aamupala tarjoiltiin huoneemme edustalle olevalle pienelle terassille uima-altaan yhteyteen; lämpimiä kinkku+juusto voileipiä, vesimelonimehua ja Balilaista kahvia. Kahvi oli muuten hyvää.

Lähdettiin sitten kävelemään ja katselemaan minkälainen paikka tämä Sanur oikein on. Sanur on aika turistinen (pääosin Australialaisia iäkkäämpiä ihmisiä). Rantabulevardia kävellessä koitettiin ahkeraan kaupata hierontaa, uimapukuja, retkiä eri puolelle Balia ja muuta Indonesiaa ja mitä milloinkin. Eräs paikallinen nainen lähestyi ihastellen miten ihanan valkoinen ihoni on ja sanoi, että antaisi mitä vain että saisi samanlaisen ihon. :D
Sanurin pääkatua kävellessä vastaan tuli mitä erilaisempia ravintoloita, kahviloita, baareja, putiikkeja ja kojuja. Taksit tööttäilivät jatkuvasti kohdalla kyytiläisten toivossa.

Päädyttiin pieneen, moderniin ja tunnelmalliseen kahvilaan nimeltä Owl cafe, eli Pöllökahvila. Kahvilassa , yllätys yllätys, oli erilaisia hienoja pöllökoristeita ja kekseliäästi tyhjistä rommipulloista tehtyjä lamppuja. :D Otettiin banaani+mansikka pirtelöt ja Tuomas otti kanankebabbia (kebabvartaat olivat piilossa tuoreen kasvispedin alla) ja minä banaanipannukakkua. Olivat ihan hyviä, mutta näyttivät vielä paremmilta kuin miltä maistuivat.
Shoppasin tänään myös itselleni paikalliseen tyyliin sopivat norsuhousut.

Myöhemmin käytiin vielä rannalla istuskelemassa. Luin hetken aikaa kirjaa ja vain ihasteltiin maisemia.

Käytiin myöhemmin Little bird-nimisessä warungissa, eli täkäläisessä ruokapaikassa/ravintelissa, syömässä. Little bird oli nuorten miesten pyörittämä reggae henkinen pieni ruokapaikka. Ruoka oli kohtuu hintaista ja ihan maistuvaa. Suursyömäri-Tuomas veti lautasellisen ranskalaisia ja lisäksi kana-annoksen tomaattikastikkeella ja riisillä. Minä valitsin kookoskanaa riisillä ja vihanneksilla. Puoliksi syötiin vielä kanavartaita pähkinäkastikkeella. Tähän annokseen kuului vielä erillinen salaatti jonka Tuomas söi. :D Kylmät suuret Bintang-oluet päälle. Kaikki yhteensä 16€.

Illalla vedettiin jätskit miniterassillamme ja nyt panikoidaan huomista. Aamulla uloskirjaus täältä Jukungista ja ei hajuakaan mihin ollaan menossa! :D