Seminyak

Kerrankin pitkä merkintä (nyt kun on aikaa kerrankin rustata):

Saavuimme tiistaina suunnitellusti Denpasarin kentälle. Käytiin syömässä ja kahvilla, jonka jälkeen aloitettiin taksikuskin etsintä. Eikä minkä tahansa taksikuski , vaan luotettavan sellaisen. Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että sellaista emme löytäneet. Kuskit toki olivat huomanneet heti kentälle saavuttaessa meidät ja melkein hihasta tulivat repimään meitä kyytiinsä. Torjuimme kaikki aggressiivisesti huutelevat kyydintarjoajat ja marsseimme viralliselle taksintilaustiskille. Keroimme määränpään ja työntekijä ilmoitti, että voimme joko maksaa 150 000 rupiaa kyseisestä kyydistä ennakkoon tai ottaa taksin ja maksaa mittarin osoittaman lukeman mukaisesti.

Eräs taksikuski kärkkyi jo meitä ja lähdimme hänen matkaansa. Autossa kuski kuitenkin ilmoitti että kyydin hinta olisikin etukäteen sovittuna 200 000 rupiaa (eli 12€) ja sekin todella edukas ja nöyrä hinta häneltä meille. Juupa juu. Kuski perusteli kantaansa sillä, että majapaikkamme sijaitsi Seminyakin laitamilla ja sillä että matka on täynnä ruuhkaisia katuja. Väitimme hänelle vastaan, kyydin hinta on virallisen taksan mukaan 150 000 rupiaa. Kuski oli jääräpäinen ja pysyi 200 000 rupian hinnassa mutta sanoi, että voittehan maksaa myös mittarin osoittaman luvun mukaan ja joskus se on halvempi ja joskus kalliimpi kuin pyydetty hinta...

Epäilin heti, tietoisena että turistien taksikyytikusetukset on arkipäiväinen haaste useimmissa Kaakkois-Aasian maissa, että kuski on hieman mittaria viritellyt ja pahimmilllaan jos valitsemme mittaritaksan joudumme maksamaan tuplana. Otimme kuitenkin riskin ja valitsimme mittaritaksan.

Päästyämme perille mittarissa olikin lukemma 104 000 rupiaa, eli kyyti paljastui todella halvaksi, noin puolet siitä mitä kuski itse pyysi! Yllättäen kuski kuitenkin kajautti hinnan 140 000. Tuomas virkkoi, että taidat olla erehtynyt mittarissa lukee 104 000, ei 140 000. Kuski tekeytyi ymmärtämättömäksi ja yritti karhuta 140 000. Tuomas sanoi tähän, ettei hän niin tyhmä ole ettei mittaria osaa katsoa. Lopulta kuski luopui kusetusyrityksestä ja maksoimme oikean hinnan.

Kerrankin näin perin. Pääsimme halvemmalla mahdollisella ja kusetusyritys koitui taksisuharin omaan nilkkaan, tällä kertaa.

Vaikkei täällä suurista summista puhuta, onko 20min taksimatka 6€ vai 12€ niin nämä puijaamiset on täällä jokapäiväisiä ja jos antaisi itseään päivittäin huijata milloin missäkin niin saisi joka päivä kaikesta maksaa ylihintaa ja päivittäin rahaa voisi mennä kymmeniä euroja enemmän kuin "rehellisellä pelillä". Itselleni ei ole tärkeää maksaako tuote/palvelu esimerkiksi 4€ vai 8€ jos sen oikeasti haluan ja joka tapauksessa se ei ole minulle Suomalaisena paljon mutta kyse on periaatteesta. Turisti tai ei, en vapaaehtoisesti kyllä suostu kusetettavaksi ainakaan ilman, että tulee kova kovaa vastaan. 

Hotellimme Maison at C oli ulkoa päin viihtyisä hotelli, mukavalla allasalueella.  Allasalueella oli paljon muitakin länsimaalaisia yöpyjiä, musiikki soi ja allasbaarilla kävi vilske ja vipinä. Huone oli vihtyisä, kylpyhuone oli puolittain hauslasti ulkona taivasalla. Huoneessa oli kuitenkin voimakas makea lemu, josta sain heti päänsäryn. Petivaatteet olivat tahraiset ja samoin pyyheliinat. Tästä esitimme työntekijälle huomiomme. Työntekijä itse saapui huoneeseen tarkistamaan tilanteen mukanaan joku spraypullo. Saimme onneksi estettyä hänen yrityksensä alkaa suihkuttamaan lisää tököttiä huoneilmaan. Tyydyimme "kärsimään" yön päänsäryssä imelässä löyhkässä.

Aika kului uima-altaalla ollen ja lueskellen (sain jälleen yhden kirjan luettua loppuun) ja lähdimme jalan illantullen kiertelemään keskustaan. Kävimme syömäsaä viihtyisässä pikkupaikassa, ihastuin sitruunaolueen ja söin parasta Nasi Gorengia mitä matkoilla koskaan olen syönyt.

****

Keskiviikko aamuna buffetaamiaisella ihmettelimme, kun kahvista piti veloittaa erikseen vaikka olimme jo erikseen aamupalasta maksaneet. Aamukahvit jäi sitten juomatta meidän osaltamme. Vietimme aamupäivän altaalla maaten ja puolenpäivän aikaan pyysimme Maisonin henkilökunnalta kyydin Seminyakin keskustaan toiselle hotellille josta olinme varanneet loppureissuksi yöpaikkamme.

Seminyak Square Hotel sijaitsi ostoskeskuksen yläkerrassa ja hotellin katolla oli mukava pieni ja rauhallinen allasalue muutamalla aurinkotuolilla. Iskeydyimme sinne, pääsin aloittamaan uutta kirjaa ja välillä pulahdettiin uimaan. Huone oli siisti ja viihtyisä, ei mitään valittamista.

Iltapäivällä menimme huoneeseen siistiytymään ja sitten kätevästi hissillä alas ja olimme oikopäätä Seminyakin keskeisillä ostos- ja ravintolapaikoilla! Menimme syömään hotellin alakerrassa olevaan ravintolaan. Tarjoilijoina oli nuoria poikia/miehiä joilla tuntui olevan hieman liikaakin pilkettä silmäkulmassa. Tuli jostain syystä mieleen jokin etelän lomakohdekeskittymä, kun pojat vuorotellen partioivat ravintolan edustalla "houkuttelemassa" turisteja syömään ja huutelivat länsimaalaisille naisille kaikenlaisia imeliä helou kaunotar-juttuja silmäniskuineen ja tuijottelivat ehkä hieman liiaksi asti ohi kulkeneiden naisten perään....

Ruoka oli kuitenkin maukasta ja kohtuuhintaista. Jälkkäriksi tilattiin lattet, kävi niin että vain yksi tuotiin pöytään ja toinen jäi unohduksiin. Asiasta mainittua väittivät, että tilasimme vain yhden kahvin mutta pahoittelivat sitten kun asiasta huomautettiin ja toivat toisenkin.

Sitten kierreltiin lähistön kauppoja, tehtiin pienimuotoisia tuliaisostoksia ja päästiin tinkaamisen makuunkin. Tyytyväiseä sain tingattua erään (ylihintaisen) tuotteen hintaa 150 000 rupiasta 60 000 rupiaan, aikani miesmyyjän kanssa väännettyä asiasta. :D

Ennen takaisin hotellihuoneeseen menoa ostettiin vissyt ja sitten huoneeseen petiin, katseltiin telkkarista luontodokumenttia ja hörpittiin vissyä ja pian silmät painuivatkin kiinni.

Heti Seminyakiin tullessa havaitsimme tehneemme oikean valinnan valitessamme tämän viimeiseksi paikaksi ennen kotiin paluuta. Täällä on viihtyisää ja rauhallista, on kaikenlaisia palveluita ja ravintoloita. Loman loppuun paikka jossa tuntee olevansa lomalla! 

Nyt on startannut käytiin viimeinen kokonainen reissauspäivä. Siitä myöhemmin!